Yhteyden löytämisen ja löytymisen kannalta on tärkeää, että sähköpostiasioissa huomaat katsoa myös roskapostilaatikon.
Sanoilla ”voisin tehdä” ja ”teen” on iso ero. Jälkimmäiseen sisältyy jo päätös toimia.
Yleistävät sanat kuten ”aina” tai ”et koskaan” voivat parisuhteessa johtaa väärinymmärryksiin samoin kuin tarkistamattomat tulkinnatkin.
Kun alat ylivirittyä, millaisia kehon reaktioita huomaat? Kiihtyykö esim. hengityksesi, kiristääkö leukojasi, onko vaikea keskittyä vai puristuvatko kätesi nyrkkiin? On tärkeää tunnistaa näitä ja yrittää olla toimimatta vihan ohjaamana itseä tai muita satuttaen.
Mikään ei muutu aikomalla. Pienikin askel on paljon enemmän kuin aikomus.
Anteeksiantoon tarvitaan rehellisyyttä, avoimuutta, kuuntelua ja erilaisten tunteiden hyväksymistä.
Kun lapsesi saa lapsen, herättää se paljon myönteisiä tunteita ja odotuksia, vaikka elämään liittyykin tiettyä epävarmuutta.
Kaikenlainen väkivalta on väärin. Sen suhteen pitää olla nolla-toleranssi. Kun kohtaat väkivaltaa, älä alistu, vaan puolusta itseäsi ja oikeuksiasi. Kerro siitä jollekin, voit soittaa esim. rikosuhripäivystykseen tai akuuttitilanteessa hätäkeskukseen. Säilytä kaikki dokumentit. Jos koet vakavaa parisuhdeväkivaltaa, voit osallistua MARAKiin (moniammatillinen riskinarviointikokous, josta voit lukea enemmän THL:n nettisivuilta).
Koska elämä on nyt,
kannattaa olla tekemisissä itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.
Koskaan et voi tietää, milloin se on liian myöhäistä.
Kun näin loppukesästä katsot peiliin, näetkö siellä ihmisen, joka edustaa arvojasi? Vai huomaatko surua, pettymystä tai erilaisia välttäytymiskäyttäytymisen jälkiä?