Kun suutut toiselle, ovat vihasi juuret siinä, miten tulkitset toisen toimintaa ja millä ”korvalla” kuuntelet häntä. Vai kuunteletko edes? Oman vastuun pohtiminen auttaa Sinua eteenpäin. Näin voi hyvälle löytyä tilaa.
Kun et tiedä, valtaavat tulkinnat mielesi. Ainoa keino tietää on kysyä suoraan.
Tulkinnat ovat tiedon korvikkeita.
Muistetaanko Sinut kuolemasi jälkeen ”sanojen syöjänä”, joka piti vahvasti kiinni omista vääristä tulkinnoista kuuntelematta toisen sanomaa? Vai haluatko tulla muistetuksi luotettavana, oman vastuun ottavana ja rehellisenä tunteiden kohtaajana? Molempiin tuleviin muistoihin voit vaikuttaa tänä päivänä.
Onko Sinulle tyypillistä odottaa valmista? Että joku muu hoitaa? Joskus voi ahdistaa katsoa peiliin ja ottaa vastuu omasta osuudesta. Se kuitenkin kannattaisi tehdä mielenrauhan takia.
Olla oman elämänsä sankari. Olla riittävän hyvä. Uskoa ja luottaa itseen. Aina voi yrittää tehdä parhaansa. Kun ei tarvitse näytellä muuta, saa olla rauhassa.
Kun kiire kurittaa, pelko kaventaa ja masennus väsyttää,
niin luonto rauhoittaa, läheinen rakastaa ja toivo suojaa.
On tärkeää, mutta myös helpointa elää olemalla rehellinen itselleen. Silloin elämänarvosi kirkastuvat, ahdistus vähenee ja olet aidompi upea Sinä.
Itsetuntemuksen kannalta on tärkeää tunnistaa, mikä saa Sinut pois ns. sietoikkunaltasi yli- tai aliviritykseen. Olet kuitenkin vain itse vastuussa teoistasi, sanoistasi ja tunteistasi.
Kriisin aikana sattuu, mielialat vaihtelevat ja on ehkä vaikea luottaa tulevaisuuteen. Mutta myöhemmin huomaat, että Sinä selvisit, olet turvassa. Kriisissä ei ole mitään hävettävää. Se voi mm. auttaa Sinua vahvistamaan rajojasi.
Mitä suuttumuksesi tai vihasi alla piilee?
Löydätkö sieltä yksin jäämisen pelkoa, arvottomuuden kokemuksia, lapsuuden nöyryytystä vai jotain muuta traumaattista kokemusta, jota ei jostain syystä ole voinut/saanut tuoda julki? Tänä päivänä on mahdollista käydä sitä turvallisesti läpi.